tiistai 8. lokakuuta 2013

Arki-illan romantiikanpoikasta


Joskus on sellaisia päiviä, ettei jaksaisi ajatellakaan ruoanlaittoa, kun on niin väsynyt ja kiire. Tämä on niitä päiviä, tai oikeammin niitä VIIKKOJA. Väsymys painaa päässä, jaloissa - koko kehossa. Silti pitäisi ehtiä ja jaksaa hoitaa sata ja yksi asiaa virastoissa, pankissa, kaupassa, sairaalassa.. Siksi onkin usein vaikeaa istahtaa hetkinen ja vain tyhjentää pää kaikista asioista. Tänään se kuitenkin onnistui pizzapalasen, hyvän tv-ohjelman ja M:n seurassa. Simo oli tällä kertaa yöhoidossa ;)

Pizza À la Heli's Home

10 g kuivahiivaa
2 dl vettä
½ tl suolaa
½ dl juoksevaa margariinia
4,5 dl täysjyvävehnäjauhoja

Täytteet: 
  • tomaattipyree
  • kinkkusuikaleita
  • pepperonia
  • tomaattia
  • ananasta
  • pizza- ja parmesanjuustoa
  • pizzamaustetta
Lämmitä vesi mikrossa 45-asteiseksi. Lisää joukkoon kuivahiiva ja sekoita keskenään. Lisää joukkoon muut ainekset ja vaivaa pizza kimmoisaksi. Anna taikinan kohota hyvin liinan alla esimerkiksi mikrossa. 
Kauli pizza uunipellin kokoiseksi. Anna pizzan levätä vielä sen verran, että saat valmisteltua täytteen ainekset. 
Paista 250 asteessa noin 10-12 minuuttia.
 

Hetkiä: Sunnuntain Ikea-reissu 2








Tässä pieni otos ostoksista, lisää ja enemmän tulevaisuudessa, kun tavarat ovat saaneet oman paikkansa. Tulossa muun muassa työhuoneen uudistus ja samalla selviää, mitä oudot pöllöt ovatkaan.. ;)

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Hetkiä: Sunnuntain Ikea-reissu


" Olipa kerran eräs kaunis ja aurinkoinen sunnuntaiaamu, kun päätimme lähteä Tampereelle Ikea-reissulle... " Paitsi, ettei se ihan niin tapahtunut. Sää oli kyllä todella kaunis täällä Porissa, kun pääsimme lähtemään sunnuntaiaamuna kello 10, mutta Tampereelle päästyämme taivas oli muuttunut tummemmaksi. Ja sekään ei ihan pitänyt paikkansa, että olisimme päättäneet lähteä Tampere-reissullemme ihan tuosta noin vain. Olin alkanut puhumaan M:lle, josko voisimme lähteä käymään Tampereella ja Ikeassa. Voisimme samalla muistella ensihetkiämme, jotka siis alkoivat Tampereella. Mutta tästä ei sitten sen enempää..;)M suostui tähän ja sitten alkoi se varsinainen väsytystaktiikka. Olen mielessäni haaveillut jo pidemmän aikaa, että saisin uudistettua työhuonettamme. Emme me tässä ole asuneet kovinkaa montaa vuotta, mutta olemme tuoneet sinne vanhoja huonekaluja ja en ole koskaan oikein kokenut sitä huoneeksi, jossa viihtyisin. Se on vain kalustettu, ei sisustettu. Siellä ei ole kodin sydäntä. Nyt siis päätin aloittaa väsytystaktiikan ja saada haluamani: uuden sisustuksen.

Viikko sitten kysyin sitten M:lta, olisiko mahdollista katsoa Ikeassa esimerkiksi uusia työpöytiä. Sain kysymykseeni yllättävän vastauksen, sillä M oli itsekin miettinyt, että pöytämme oli jo aikansa elänyt. Se siitä väsytystaktiikasta sitten. Seuraavana päivänä M kysyi, sopisiko että menisimme Ikeaan sunnuntaina. Tiesin jo siinä vaiheessa, että kysymykseen sisältyi jokin taka-ajatus. Ja niinhän siinä olikin; M oli ostanut käytetyt vanteet ja talvirenkaat. Ikuinen pikkupoika. Tai oikeastaan M puhui minulle pelkistä vanteista ja järkystys olikin suuri, kun tulimme sitten ostoksiemme kanssa Ikeasta takaisin autollemme. Kyllä, renkaat ja vanteet täyttivät jo puolet takakontista. Näin ainakin minusta tuntui ja tapani mukaan avasin suuni ennen kuin ajattelin mitään ;D Kyllähän ne tavarat sinne mahtuivat, mutta aikaa ja hien pyyhkimistä se vaati.
Lähdössä takaisin kotiin. Mitenkähän tässä käy?
Etsiessämme työpöydän osia meinasi iskeä epätoivo, ainakin minulle. Ja nämä numerosarjat tulevat varmasti uniin.
 

lauantai 5. lokakuuta 2013

Lettukestit


Tässä taannoin paistoin elämäni toisen kerran lettuja. Ensimmäinen kerta oli noin 13 vuotta sitten, kun aloimme olemaan M:n kanssa. Silloin sitä piti yrittää miellyttää toista kaikin keinoin ja niinhän sitä sanotaan, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. Sen ainakin tiedän, että M ei rakastunut keittotaitoitoihini, sen verran kauheita niistä letuista tuli.. 

M on viime vuosina aka ajoin kysellyt, voisinko paistaa hänelle lättyjä. En ole suostunut. Nyt kuitenkin ajattelin haastaa itseni ja murtaa kirouksen syömäkelvottomista letuista, tai lätyistä kuten M sanoo. Ei auttanut muuta kuin hakea sopiva lettuohje netistä ja alkaa paistamaan. Täytyykyllä myöntää, että ensimmäisiä lettuja paistaessani alkoi tuttu epätoivo vallata mieltäni. Ensimmäiset neljä pikkulettua olivat aivan liian raakoja ja toiset neljä aivan liian tummia. Mutta sitten alkoi sujumaan.. Ilmeisesti maistui M:lle ja Simolle, niin tiuhaan toisen käsi ja toisen nenän nuuhkut valtasivat lettulautasen. Minun piti jemmata muutama lettu piiloon, että saisin edes yhden kunnollisen lettupinokuvan.

Lettutaikina 
8 isolle letulle tai 32 pikkuletulle

2 kananmunaa
0,5 l maitoa
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
0,5 rkl sokeria
0,5 dl juoksevaa margariinia
paistamiseen: rasvaa  

Rapatessa roiskuu... ;)



torstai 3. lokakuuta 2013

tiistai 1. lokakuuta 2013

Broilerpestopaistos


Etsin netistä broilerlasagnen ohjetta, sillä halusin uudistusta siihen iänikäiseen jauhelihaversioon. Löysinkn haluamani Yhteishyvän sivuilta, mutta loppujen lopuksi tämä ruoka ei kuitenkaan ole nähnytkään lasagnea!

Broilerpestopaistos
3-4 annosta

6 lasagnelevyä

300 g maustamattomia broilerin fileesuikaleita
½ isosta sipulista
1 tl worsesterhire-kastiketta
1 rkl Aasian niittyhunajaa
1 tl inkivääritahnaa
mustaapippuria

Juustokastike:
2 dl vettä
2 dl mustapippuriruokakermaa
100 g aurinko kuivattu -tuorejuustoa
annos pestoa 
10 viherpippuria
parmesaania
2 rkl maizeenaa

Paista broilerin fileesuikaleet ja sipulit, älä anna palaa. Mausta mausteilla ja anna hautua sillä aikaa, kun teet juustokastikkeen.
Tee juustokastike; Laita kattilaan vesi ja ruokakerma, anna kiehua. Lisää joukkoon tuorejuusto ja sulata se vesi-kermaseokseen. Murskaa viherpippurit peston joukkoon ja sekoita ne seokseen. Lisää vielä parmesaania ja maizeenaa. 

Kokoa paistos lasagnen tapaan; ensin pohjalle juustokastiketta ja broileria, tämän jälkeen lasagnelevyjä. Tämän jälkeen taas juustokastikestta.. Tee näin niin kauan, kunnes ainekset loppuvat. Paista 175 asteessa noin 40-50 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea.

Suolaisia torttuja 3 eri täytteellä


Näin sunnuntaina mainoksen euron hedelmistä ja vihanneksista, niitähän oli sitten saatava. Päähäni iskostui jostakin, että kyseessä olisi K-Supermarkettien tarjous. Olin aivan innoissani, ja eilen suuntasimme M:n kanssa lähimpään supermarkettiin, tai siis minä suuntasin ja M istui autossa odottamassa ;). Mitä? Eihän täällä ole mitään! Onneksi en mennyt kysymään myyjiltä mitään vaan jupisin vain itsekseni, sillä kotiin päästyämme menin tarkistamaan tarjouksesta, oliko kyseessä varmasti oikea päivämäärä. Ja olihan se, mutta kyseessä eivät olleet mitkä tahansa K-Supermarketit vaan Citymarketit. Kerrankin oli ujoudestani hyötyä.. Ja täytyyköhän tälle hajamielisyydelle tehdä jotain?

Ei auttanut sitten muuta kuin vaihtaa hedelmät toiseen iltapalaan. Hieman kasvoi kalorimäärä, myönnettäköön. Olin napannut kaupan pakastealtaasta voitaikinalevyjä sekä tomaattia, mozzarella ja basilikaa. Muut ainekset löytyivätkin kotoa.

Uuni päälle 225 asteeseen ja täyttämään torttuja. Täytevaihtoehdot olivat tällä kertaa:
  • tomaatti-basilika-mozzarella
  • tomaatti-basilika-vuohenjuusto
  • hiidenhillo-tomaatti-vuohenjuusto
Poppamiehen mieto Hiidenhillo oli kummitellut mielessäni pitkään, sillä olin nähnyt sitä käytettävän muun muassa Youtubessa ruokavloggaajien keskuudessa. Hieman skeptisesti ajattelin, ettei täältä Satakunnasta sitä löydy, mutta taas piti yllättyä iloisesti. Vieläpä lähimarketista löytyi, myynnissä on muitakin Poppamiehen tuotteita. Taidan kuitenkin pitäytyä tässä miedossa Hiidenhillo versiossa, sillä suuni ei ikävä kyllä kestä kovinkaan tulista ruokaa.
Poppamiehen mieto Hiidenhillo, tulisen makea chilikastike.
Uunissa tortut paistuivat siis 225 asteessa noin 15 minuuttia. Niin helppoa ja nopeaa, sekä hyvää vaikkapa teen kera!

Mamma mia, mikä pesto!


Tämä ohje löytyy Ilkka Falcin kirjasta "Mamma mia, italialaisten äitien keittiössä". Ne keille ohje ei ole tuttu ja ketkä eivät pääse kirjaan käsiksi, annettakoon ohje tässä:

Vihreä vanhanajan pesto
2-4 annosta

Oliiviöljyä
1-2 valkosipulin kynttä
½-1 rkl pinjansiemeniä
½-1 nippu basilikaa
½-1 rkl parmesaania

Survo morttelissa valkosipulin kynnet ja oliiviöljy maitomaiseksi tahnaksi. Lisää haluamasi määrä pinjansiemeniä, mitä enemmän laitat siemeniä, sitä miedompaa pestosta tulee. Lisää pinjansiemeniä vähitellen massan joukkoon, kunnes siitä tulee kiinteää. Lisää tämän jälkeen basilikan lehtiä sopimaksi katsomasi määrä huhmareella työstäen. Lisää oliiviöjyä niin, että pesto on juoksevaa. Lisää lopuksi raastettu parmesaani ja sekoita se joukkoon. 
 
Lisää pestoon oman maun mukaasi jokaista ainesosaa niin saat haluamasi pestomaun!