tiistai 8. lokakuuta 2013

Arki-illan romantiikanpoikasta


Joskus on sellaisia päiviä, ettei jaksaisi ajatellakaan ruoanlaittoa, kun on niin väsynyt ja kiire. Tämä on niitä päiviä, tai oikeammin niitä VIIKKOJA. Väsymys painaa päässä, jaloissa - koko kehossa. Silti pitäisi ehtiä ja jaksaa hoitaa sata ja yksi asiaa virastoissa, pankissa, kaupassa, sairaalassa.. Siksi onkin usein vaikeaa istahtaa hetkinen ja vain tyhjentää pää kaikista asioista. Tänään se kuitenkin onnistui pizzapalasen, hyvän tv-ohjelman ja M:n seurassa. Simo oli tällä kertaa yöhoidossa ;)

Pizza À la Heli's Home

10 g kuivahiivaa
2 dl vettä
½ tl suolaa
½ dl juoksevaa margariinia
4,5 dl täysjyvävehnäjauhoja

Täytteet: 
  • tomaattipyree
  • kinkkusuikaleita
  • pepperonia
  • tomaattia
  • ananasta
  • pizza- ja parmesanjuustoa
  • pizzamaustetta
Lämmitä vesi mikrossa 45-asteiseksi. Lisää joukkoon kuivahiiva ja sekoita keskenään. Lisää joukkoon muut ainekset ja vaivaa pizza kimmoisaksi. Anna taikinan kohota hyvin liinan alla esimerkiksi mikrossa. 
Kauli pizza uunipellin kokoiseksi. Anna pizzan levätä vielä sen verran, että saat valmisteltua täytteen ainekset. 
Paista 250 asteessa noin 10-12 minuuttia.
 

Hetkiä: Sunnuntain Ikea-reissu 2








Tässä pieni otos ostoksista, lisää ja enemmän tulevaisuudessa, kun tavarat ovat saaneet oman paikkansa. Tulossa muun muassa työhuoneen uudistus ja samalla selviää, mitä oudot pöllöt ovatkaan.. ;)

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Hetkiä: Sunnuntain Ikea-reissu


" Olipa kerran eräs kaunis ja aurinkoinen sunnuntaiaamu, kun päätimme lähteä Tampereelle Ikea-reissulle... " Paitsi, ettei se ihan niin tapahtunut. Sää oli kyllä todella kaunis täällä Porissa, kun pääsimme lähtemään sunnuntaiaamuna kello 10, mutta Tampereelle päästyämme taivas oli muuttunut tummemmaksi. Ja sekään ei ihan pitänyt paikkansa, että olisimme päättäneet lähteä Tampere-reissullemme ihan tuosta noin vain. Olin alkanut puhumaan M:lle, josko voisimme lähteä käymään Tampereella ja Ikeassa. Voisimme samalla muistella ensihetkiämme, jotka siis alkoivat Tampereella. Mutta tästä ei sitten sen enempää..;)M suostui tähän ja sitten alkoi se varsinainen väsytystaktiikka. Olen mielessäni haaveillut jo pidemmän aikaa, että saisin uudistettua työhuonettamme. Emme me tässä ole asuneet kovinkaa montaa vuotta, mutta olemme tuoneet sinne vanhoja huonekaluja ja en ole koskaan oikein kokenut sitä huoneeksi, jossa viihtyisin. Se on vain kalustettu, ei sisustettu. Siellä ei ole kodin sydäntä. Nyt siis päätin aloittaa väsytystaktiikan ja saada haluamani: uuden sisustuksen.

Viikko sitten kysyin sitten M:lta, olisiko mahdollista katsoa Ikeassa esimerkiksi uusia työpöytiä. Sain kysymykseeni yllättävän vastauksen, sillä M oli itsekin miettinyt, että pöytämme oli jo aikansa elänyt. Se siitä väsytystaktiikasta sitten. Seuraavana päivänä M kysyi, sopisiko että menisimme Ikeaan sunnuntaina. Tiesin jo siinä vaiheessa, että kysymykseen sisältyi jokin taka-ajatus. Ja niinhän siinä olikin; M oli ostanut käytetyt vanteet ja talvirenkaat. Ikuinen pikkupoika. Tai oikeastaan M puhui minulle pelkistä vanteista ja järkystys olikin suuri, kun tulimme sitten ostoksiemme kanssa Ikeasta takaisin autollemme. Kyllä, renkaat ja vanteet täyttivät jo puolet takakontista. Näin ainakin minusta tuntui ja tapani mukaan avasin suuni ennen kuin ajattelin mitään ;D Kyllähän ne tavarat sinne mahtuivat, mutta aikaa ja hien pyyhkimistä se vaati.
Lähdössä takaisin kotiin. Mitenkähän tässä käy?
Etsiessämme työpöydän osia meinasi iskeä epätoivo, ainakin minulle. Ja nämä numerosarjat tulevat varmasti uniin.
 

lauantai 5. lokakuuta 2013

Lettukestit


Tässä taannoin paistoin elämäni toisen kerran lettuja. Ensimmäinen kerta oli noin 13 vuotta sitten, kun aloimme olemaan M:n kanssa. Silloin sitä piti yrittää miellyttää toista kaikin keinoin ja niinhän sitä sanotaan, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. Sen ainakin tiedän, että M ei rakastunut keittotaitoitoihini, sen verran kauheita niistä letuista tuli.. 

M on viime vuosina aka ajoin kysellyt, voisinko paistaa hänelle lättyjä. En ole suostunut. Nyt kuitenkin ajattelin haastaa itseni ja murtaa kirouksen syömäkelvottomista letuista, tai lätyistä kuten M sanoo. Ei auttanut muuta kuin hakea sopiva lettuohje netistä ja alkaa paistamaan. Täytyykyllä myöntää, että ensimmäisiä lettuja paistaessani alkoi tuttu epätoivo vallata mieltäni. Ensimmäiset neljä pikkulettua olivat aivan liian raakoja ja toiset neljä aivan liian tummia. Mutta sitten alkoi sujumaan.. Ilmeisesti maistui M:lle ja Simolle, niin tiuhaan toisen käsi ja toisen nenän nuuhkut valtasivat lettulautasen. Minun piti jemmata muutama lettu piiloon, että saisin edes yhden kunnollisen lettupinokuvan.

Lettutaikina 
8 isolle letulle tai 32 pikkuletulle

2 kananmunaa
0,5 l maitoa
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
0,5 rkl sokeria
0,5 dl juoksevaa margariinia
paistamiseen: rasvaa  

Rapatessa roiskuu... ;)



torstai 3. lokakuuta 2013